Kaksinaismoralismi arjessamme, osa 1: Suhteet.

Kaksinaismoralismi. Se on ristiriia yksilön/yhteisön tekojen ja moraalivaatimusten välillä. Tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri ryhmille ja yksilöille. Millaisia kaksinaismoraalisuuksia arjessamme näkyy? Miksi toinen asia on hyväksytympi kuin toinen? Otetaan selvää. 

Ensimmäiset käsiteltävät kaksinaismoraalisuudet liittyvät suhteisiin: pariskunnan keskinäinen ikäero, eri maista olevat puolisot ja seksiturismi. Tätä kirjoitusta kirjoittaessani pohdin, miksi toisten parisuhteet on tuomittavia ja millaisia kaksinaismoralistisia ilmiöitä tähän liittyy.

Niin. Sitä voimme jokainen omassa päässämme pohtia.

1 Pariskunnan ikäero

Useinmiten on niin, että parisuhteessa mies on naista vanhempi. Huomiota herättävät erityisesti sellaiset pariskunnat, joissa keskinäinen ikäero on yli 10 vuotta. Jos tällaisessa parisuhteessa mies on vanhempi kuin nainen, suhde tuomitaan suoralta kädeltä, ottamatta kantaa henkilöihin. Tällaiseen suhteeseen liittyy myös toinenkin kiemura; kun miehellä on huomattavasti nuorempi puoliso, häntä saatetaan pitää valloittajana, herkuttelijana (tämä ilmaisu kuullostaa äärimmäisen likaiselta ja saa niskavillat nousemaan pystyyn) ja "kunnon äijänä". Naisesta taas ajatellaan, että hän etsii itselleen isähahmoa ja/tai helppoa isoa lompakkoa. Käännetään tilanne toisin päin, eli nainen on 10 vuotta vanhempi kuin mies. Tätä onnea ja autuutta hehkutetaan Iltalehtien keskustelupalstoilla. Kuinka suhde toimii hyvin, on hellyyttä ja seksikin on ihanaa. 

Kerron aiheesta pari omakohtaista esimerkkiä. Minulla oli eräs kaveri, joka somessa jakoi positiivaripostauksia siitä, kuinka rakkaus ei katso sukupuolta, ikää, pituutta, painoa ja tätä rataa. Kuitenkin hän hämmästeli minun ja nykyisen avopuolisoni 14 vuoden ikäeroa ja totesi, että "miks sä niin vanhan kans oot, kai niitä miehiä nyt nuorempiakin ois". Totesin tälle, että juurihan sanoit, ettei rakkaus ikää katso. Hän laittoi minut Facebookin estolistalle ja siellä olen edelleen. Yhteisen kaverin kautta kuulin, että samanlaisia tsemppipostauksia tämä jatkaa edelleen.

Mieheni oli täyttämässä 34, kun suunnittelimme hänelle äitini suvun kanssa yhteistä lahjakorttia, jonka summa oli hieman suurempi. Kysyimme isäni äitiä mukaan lahjakorttihankintaan, johon hän vain tiuskaisi: "No paljonko se mies muka täyttää, neljäkymmentäkö?" Olin hieman järkyttynyt rekatiosta. Lähinnä sen takia, että tunsin taas, että minua ja miestäni ei hyväksytä. Hassua sinänsä, että tämän ihmisen viimeisin aviomies oli lähes 20 vuotta vanhempi..

Mitä tästä opimme? Pariskunnalla saa olla ikäeroa, muttei kuitenkaan liikaa, koska sen jälkeen se tuomitaan. Varsinkin, jos miehellä on enemmän ikää kuin naisella.

2 Kansainväliset pariskunnat

Kun puhutaan kansainvälisistä pariskunnista, usein on niin, että miehen puoliso on Thaimaasta tai muualta Aasiasta ja naisen jostain päin Afrikkaa. Sama teema toistuu tässäkin asiassa; kun naisella on afrikkalainen mies, joka paikassa hehkutetaan onnea,autuutta ja ihanuutta. Miehen kohdalla ulkomaalainen vaimo on väärin. Usein tähän saattaa vielä liittyä suuri ikäero (kts. kohta 1.1), joka paheksuttaa asiaa entisestään. Olisi mielenkiintoista nähdä tilastoja siitä, kumpi pari eroaa herkemmin, mutta sitähän ei voida tilastoida, koska sitä ei voi tilastoida. 

3 Seksiturismi

Maailman matkailujärjestön määritelmän mukaan seksiturismilla tarkoitetaan matkailusektorin verkostoja ja rakenteita hyödyntävää matkailua, jossa matkustaja pyrkii kaupalliseen seksisuhteeseen kohdemaan asukkaan kanssa. Seksiturismia esiintyy maissa, jotka ovat köyhiä ja joissa hallinto on korruptoitunutta ja lainsäädäntö löyhää. Seksiturismi lähti nousuun 1960-luvulla, jolloin kansainvälinen turismi yleistyi kiivaasti. Seksiturismista tuli maailmanlaajuinen ilmiö Vietnamin sodan aikoihin, kun Yhdysvaltain tukikohtien ympärille syntyi 1950-luvulla järjestäytynyttä prostituutiotoimintaa.

Miehet suuntaa seksiturisminsa Aasian maihin, suosituimpana maana Thaimaa. Seksin ostaminen Aasian maista on ongelmallista, koska seksityöläinen saattaa olla alaikäinen ja/tai ihmiskaupan uhri. Naisten seksiturismi suuntautuu Karibialle ja Afrikan maihin, erityisesti Gambiaan ja Keniaan. Kohdemaassa naiset hakevat lomaromanssia parikymppisten "rantapoikien" kanssa. Seksistä ei aina makseta rahana, vaan maksu voidaan hoitaa lahjoina ja ylläpitona.

Molemmissa tapauksissa huolenaiheena on tautien tarttuminen sekä se, että seksituristit sukupuoleen katsomatta käyttävät härskisti hyväkseen kohdemaassa vallitsevaa köyhyyttä; seksityöläisellä, oli sitten mies Afrikassa tai nainen Aasiassa, ei välttämättä ole muuta vaihtoehtoa kuin myydä itseään elättääkseen itsensä ja perheensä. Naisten harjoittamaa seksiturismia ei pidetä niin vakavana ilmiönä kuin miesten harjoittamaa, mikä mielestäni on huutava vääryys. Laura Elin opinnäytetyöstä käy ilmi, että naisten harjoittamaa seksiturismia ei mielletä prostituutioksi. Ilmiö ja mekanismit ovat kuitenkin täysin samanlaiset kuin miestenkin harjoittamassa seksiturismissa.

Mitä tulee tähän aiheeseen, itse en hyväksy sitä keneltäkään. Oli seksituristi sitten mies tai nainen (tai jotain siltä väliltä), hän käyttää härskisti hyväkseen kohdemaan heikossa asemassa olevia sekä edesauttaa tarttuvien tautien levittämisessä.  Kohdemaan asukkaat ovat valmiina tekemään mitä vaan elantonsa turvaamiseksi ja joillekin se saattaa olla ainoa ansaintikeino. Periaatteessa olisi, mutta siitä ei saa niin hyvin tuloja kuin seksin myynnillä. 

Summa summarum

Mitä tästä tekstistä nyt sitten voidaan päätellä? Mitä tulee parisuhteisiin ja niiden hyväksymiseen, on hyvin monta tapaa tulla tuomituksi. Mutta miksi kenenkään suhdetta toiseen ihmiseen pitäisi tuomita? Miksi ei vaan voida olla onnellisia, kun ihmiset ovat löytäneet toisensa? Jokainen parisuhde on ainutlaatuinen ja kaunis eikä siihen pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista. 

Ylipainoisena nyky-yhteiskunnassa

Ylipainosta on uutisoitu viime aikoina melko runsaasti. Erityisesti sellaisia juttuja, jossa ylipainoiset kertovat loukkaavista kommenteista, on ollut paljon. Uutisten innoittaman ajattelin itsekin kirjoittaa pienen tekstin painohistoriastani ja siitä, millaisia kommentteja olen ulkonäöstäni kuullut.

Lapsuus ja peruskoulu 

 

Lapsena olin hyvin alipainoinen. Olin niin laiha, että äitini oli syvästi huolissaan. Alle kouluikäisenä ja vielä peruskoulun ensimmäisillä luokilla minulta pystyi kylkiluut laskemaan helposti. Olin kuin kuka tahansa normaali lapsi, olin paljon ulkona, leikin, söin kuten ikäiseni kuului syödä. Paino ei silti noussut, vaikka kuinka siihen pyrittiin. Peruskoulun kolmannella luokalla paino alkoi nousta enkä näyttänyt enää aliravitulta. Äitini huokaisi helpotuksesta.

Neljännen luokan jälkeen paino jatkoi nousuaan, mutta ei sitä liikaa kuitenkaan ollut. Muut lapset koulussa kuitenkin huomasivat muutoksen. Läskiksi haukkuminen ja välttely sai alkunsa siitä. Edelleen söin normaalisti ja liikuin paljon, paino vain jatkoi nousuaan. Olin ollut koulukiusattu aina, mutta nyt kiusaaminen sai täysin uusia piirteitä. Se alkoi yhä enemmän kohdistua ulkonäköön. Tosin, joku neropatti pienessä päässänsä keksi minun olevan syövyttävä, ja tähän leikkiin lähti mukaan kaikki, niin tytöt kuin pojatkin. Luokan uusin tulokas opetettiin samaan pari päivää kouluun tulonsa jälkeen. Mutta pääosin kaikki pilkka kohdistui painooni, joka oli noussut huomattavasti.

Yläasteen kynnyksellä painoni alkoi olla jo aika vakiintunut, mutta vuoden 2008 lopulla tapahtui jotain, joka vaikuttaa elämääni merkittävästi edelleen. Isäni teki itsemurhan 36-vuotiaana. Tapahtuma-aikaan olin 13-vuotias. Suuresta mullistuksesta huolimatta elämäni pysyi aika tasaisena, jatkoin koulua, kävin kävelylenkeillä, pelasin sählyä ja harrastin ilmapistooliammuntaa. Normaalista päivärytmistä huolimatta painoni jatkoi nousuaan. Se vain nousi ja nousi eikä loppua tuntunut näkyvän. Kun se viimein yläasteen loppupuolella loppui, painoa oli melkein 120 kg. 

Lukioajasta nykypäivään 

 

Peruskoulun jälkeen lähdin lukioon naapuripaikkakunnalle. Koko lukion ajan painoni jojoili ylös ja alas. Koko lukion ajan pyrin piilottelemaan kehoani, olin niin häpeissäni. Lukion lopulla paino hiljalleen alkoi taas pudota, mutta aloittaessani ammattikorkeakouluopinnot, se kääntyi taas hienoiseen nousuun.

Aikuisiälläni en ole koskaan painanut alle sataa kiloa, mutta kehoni rakenne on muuttunut aika tavalla. Lihasmassaa on kohtalaisesti ja lihaskuntoni on omasta mielestäni ihan hyvä. Käyn lenkeillä silloin tällöin ja pelaan sählyä joka sunnuntai. Kesäisin työskentelen rakennustyömailla hanttihommissa. Siinä vaiheessa, kun pääsin pahimmista masennusjaksoista, paniikkikohtauksista ja paniikkihäiriön hoitoon olevasta lääkityksestä eroon sekä aloitettuani ruokavalioremontin, painoni alkoi taas putoamaan. Puolessa vuodessa lähti ensimmäiset 10 kg, joka tosin oli pelkkää nestettä. 

Alkuun ruokaremontti oli hyvin yksinkertainen, jätin suolankäytön ruoanlaitosta kokonaan pois ja käytän edelleenkin vähäsuolaisia ja -rasvaisia tuotteita. Nyt remontti on siinä vaiheessa, että olen pyrkinyt karsimaan sokeripitoisia karkkeja ja limppareita vähemmäksi. Paino on pudonnut hitaasti, mutta varmasti. Yhteensä pudotusta on jo 12,5 kg, ja nuo kilot ovat pitkäjänteisellä työskentelyllä pysynyt poissa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana painoa tulosi 0,5 kg, josta olen kovin ylpeä.

Ja niitä ilkeitä kuulemiani kommentteja

 

Mutta sitten itse aiheeseen, eli millaisia kommentteja olen kuullut painostani ja ulkonäöstäni lyhyen elämäni aikana. Muistikuvia menneisyydestä on aika vähän, mutta muutamia tapauksia on painunut hyvin syvällekin mieleeni. Kommentit ei ole kronologisessa aikajärjestyksessä.

"Kato nyt ittees ja painoos! Jos sulla nyt on polven kipuja niin mieti sitä, millasta sulla on sitten kuuskymppisenä." - Pielaveden terveyskeskuksessa mun polven ultrannu lääkäri. Todelllisuudessa polvikipu johtu siitä, että ulkosyrjän reisilihakset oli liian heikot ja säteili sen kivun polveen.

"Älä syö enempää, mahas kasvaa ja koko ruokala on sun läskin peitossa!" - Luokkalainen 1 sanoi peruskoulussa, kun olin syömässä ruokalassa.

"Sinä syöt suruusi. Älä valehtele, älä väitä muuta. Sinä syöt liikaa herkkuja etkä täyttäny ruokapäiväkirjaa totuudenmukasesti. Oot vaarallisen lihava, sun pitää heti laihduttaa." -Kouluterveydenhoitaja peruskouluaikana alle vuosi siitä, kun isäni teki itsemurhan. Vaikka suruun syöminen ei pitänyt paikkaansa, aloin melkein itsekin siihen uskomaan..

"Kas vain, sanoi Saijan maha, ja kasvoi vain!" -Luokkalainen 2 peruskoulussa. Kaikki luokkalaisena nauroivat minulle, eikä välituntivalvoja tehnyt asialle yhtään mitään.

"Vitun ylipainonen läskihuora! Kuulitko vitun sotanorsu!? Sinä läski ihrakasa!" - Luokkalainen 3, jonka kanssa en yhtään tullut toimeen. Lista vastaavista on loputon. 

"Oot iha ok näkönen, harmi vaan ku oot nii läski." - Kaverin kautta eräs puolituttu. Eipä tullut pidettyä yhteyttä sen jälkeen. 

"Ootko sä lesbo kun et piä ittees semmosessa kunnossa, että joku poika/mies vois sua haluta?" - Entuudestaan tuntematon yläasteelainen. Kaikenlaista sitä lukiossa kuulikaan..

 "Ton kannattas käyttää photoshoppia. Ja paljon!" -kaks teini-ikästä tyttöä Siilinjärven Lidlissä ollessani ostamassa ruokatarpeita. 

"Syö vaan sitä salaattia, niin mun ei tartte sun lihavuushoitojas maksaa." - Entuudestaan täysin tuntematon naisihminen Kuopiossa Päivärannan Subwayssa. 

"Miksei läskeille vois olla omaa kuntosalia, ei oo kiva treenata läskien seassa." - Entuudestaan täysin tuntematon nuori nainen kouluni kuntosalilla. Ei hirveesti oo sen jälkeen innostanu käydä koulun salilla...

"Miks läskejä täällä pyörii, ei niille täällä mitään oo." -Nuorehko tyttö Kuopion New Yorkerilla, kun kävin ettimässä itelleni uusia housuja. Likka hiljeni, kun löysin sopivia vaatteita itelleni kyseisestä liikkeestä.

"Tais tollaki olla rankka kolmen metrin kävely ku noin hikoilee." -Joukko noin yläasteikäsiä nuoria Pitkälahden ABC:llä, kun kävin ruokaostoksilla S-marketin puolella sählyvuoron jälkeen. 

"Kato, pullerolla on treenihousut! Ei vittu miten karu. En haluu pitää treenihousuja enää ikinä." - Entuudestaan tuntemattomien yläste- tai lukioikäisten tyttöjen kommentteja käydessäni sählyvuoron jälkeen Pitkälahden S-marketissa ruokaostoksilla. 

 Lista on pitkä ja paljon jäi vielä kirjottamatta. Näin jälkikäteen luettuna tuo lista on hyvin karu. Ei mikään ihme, että ihmisiä ajautuu henkiseen ahdinkoon tommosten sanojen jälkeen. 

Tämän kirjoituksen pointti

 

Varmasti lukija nyt ihmettelee, mikä on tämän koko kirjoituksen pointti. Sen aion kertoa nyt. Toivoisin, että lukija ymmärtää jokaisen ihmiskehon olevan yksilöllinen. Rakennusmestarina pohdin kaikenlaista rakentamiseen liittyvää ja tätä tekstiä kirjoittaessani tuli mieleen, että ihmiskehon muuttaminen on perusperiaatteiltaan samanlaista kun talon peruskorjaaminen. Tärkeää on ymmärtää, että jokainen korjauskohde on ainutlaatuinen eikä kaikki toimenpiteet päde jokaiseen kohteeseen. Pitää ymmärtää, miksi rakenne on vaurioitunut ja poistaa vaurioitumisen syyt. Vaurion näkee jokainen, mutta vaurioitumisen syy on pintaa syvemmällä. Sama asiaa pätee ihmiskehoon: jokainen vastaantulija näkee toisen ylipainon, mutta hän ei voi tietää, mikä painonnousun aiheuttaja on. Hän voi vain arvailla. Jokainen ihmiskeho toimii omalla tavallaa, eikä minun painonpudotusvinkkini toimi kaikilla. 

Painonpudottajan on eliminoitava painonnousun syyt onnistuakseen. Mikäli taustalla painaa mielenterveyteen liittyviä ongelmia, ei liikunnan lisäämisellä ja ruokavalion muutoksella saada aikaan haluttuja tuloksia. Samalla tavalla vaikka kylpyhuoneremonttia tehdessäsi: voit yrittää vaihtaa kaakelit, mutta ei ne seinässä pysy, jos rakenteessa on kosteutta. 

Toivoisinkin siis, että lukija avaa silmänsä ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Antaa jokaisen olla ihminen. Antaa jokaisen tuntea olevansa arvokas. Heitän samalla lukijalle haasteen: kun seuraavan kerran näet kadulla ylipainoisen, katso häntä silmiin ja hymyile hänelle. Ihan sama, minkä ikäinen tai kokoinen hän on, hymyile hänelle. Sinulla voi olla suuri vaikutus hänen elämäänsä.

Kiitos kun luit, nakkaa kommentti alle ja kerro oma tarinasi!

8 asiaa, jotka vain rutiineja rakastavat ymmärtävät

Heippa! Arkinen puurtaminen on takana päin ja pitkä joululoma käsillä. Pitkät lomat eivät välttämättä sovi kaikille, kuten esimerkiksi allekirjoittaneelle. Tässä lyhyt lista asioista, jotka vain rutiinin orjat ymmärtävät:

1. Asiat on tehtävä samalla tavalla, aina.

Arkisin on herättävä aina samaan aikaan, käytävä tupakalla ja juotava kahvi. Lähtiessä on tarkastettava, että valot on pois päältä, parvekkeen ovi lukittu, verhot on kiinni ja kahvinkeitin laitettu pois päältä. Kuljet aina samaa tiettyä reittiä, kuten muinakin aamuina. Työ- tai koulupäivä menee arkisilla rutiineilla. Kun saavut töiden tai koulun jälkeen kotiin, taas noudatat tuttua ja turvallista kaavaa. Nukkumaanmenorutiineista puhumattakaan. 

2. Päivä on pilalla, mikäli asiat eivät mene rutiinien mukaan.

Rutiinien orjan pahin vihollinen. Mikäli et juo aamulla kahvia ennen lähtöä, koko päivä on pilalla ja mistään ei tule mitään. Toivot parasta eli sitä, että muu päivä sujuisi kuten ennenkin. 

3. Tavaroiden on aina oltava tietyssä paikassa.

Tämä ei tarkoita välttämättä sitä, että kotisi on siisti, vaan jotta rutiinit sujuvat jouhevasti, tavaroiden on oltava tietyssä paikassa, aina. Avaimet omalla paikallaan, kuten myös puhelin ja rahapussi. Mikäli näin ei ole, tavaaroita haetaan kissojen ja koirien kanssa, ja jälleen päivä on pilalla. Mikäli rutiineihin kuuluu tavaroiden etsiminen, sitten ei ole mitään hätää.

4. Kun olet pitkään jouten, se tuottaa tuskaa.

Kun rutiinien orja jää ilman rutiineja, se tuottaa voimakasta tuskaa, toisinaan jopa ahdistusta. Pitkäaikainen joutilaisuus on pahinta, mitä elämässä voi tapahtua. Toki tästäkin voi selvitä, mikäli on vararutiinit tutun turvallisen puurtamisen jäädessä arjesta pois. Pitäisi allekirjoittaneen tällaisia alkaa itselleen kehittelemään..

5. Isommat ja pienemmät muut menot on suunniteltava etukäteen.

Mikäli rutiinien orja aikoo poiketa rutiineistaan esimerkiksi lähtemällä illalla ravintolaan, meno on suunniteltava etukäteen. Mitä tarvitsee ottaa mukaan, mennäänkö joukkoliikenteellä, taksilla vai onko kuskina kaveri, monenko aikaan lähdetään, paljonko saa mennä rahaa, monenko aikaan lähdetään pois, käydäänkö mäkkäristä hakemassa iltapalaa ja milloin mennään nukkumaan. Rutiineja rakastavan on suunniteltava tämäkin, jotta ulos lähteminen tuntuisi miellekkäältä. 

6. Olet kaveriporukkasi tylsimys

Tämän olet kuullut ystäviltäsi useammin kuin kerran. Olet se, joka on tylsä, epäspontaani ja heittäytymiskyvytön. Ystäväsi koettelevat rajojasi jatkuvasti ja he saavat harmaita hiuksia tylsyydestäsi. He eivät voi ymmärtää, mikset voi lähteä tältä istumalta baariin torstai-iltana ja kuinka saat elämääsi jännitystä siitä, kun laitat makuuhuoneessa tuulettimen päälle. Kun yrität selittää, ettet ole suunnitellut moista, kaverisi tokaisee tylysti: "No tartteeko sitä aina suunnitella?" 

7. Vapaapäivinä osaat rentoutua

Rentouttava viikonloppu kotona sohvalla sipsejä syöden on rutiinien rakastajan taivas. Viikonloppuna voi hengähtää ja kerätä voimia tulevaan viikkoon. Rentoutuminen palkinto, joka on saavutettu viiden päivän puurtamisen ja tekemisiensä selostamisen päätteeksi. Mikäli viikonloppuna olet sovitusti lähdössä viettämään iltaa, on tämäkin meno kalenterissa valmiina ja ennalta suunniteltu.

8. Olet onnellinen rutiineistasi eikä elämäsi tunnu tyhjältä

Vaikka olet kaveriporukastasi se ainoa, joka ei lähde torstaina baariin, olet silti onnellinen. Sinulla on jotain, mihin pystyt turvautumaan lähes koko ajan. Jotain, minkä avulla arki sujuu mielekkäästi ja jouhevasti. Rentoutuminen kotisohvalla on parasta, mitä vapaapäivä voi tarjota. Todennäköisesti selviät arjestasi paremmin kuin ystäväsi. Elämäsi ei tunnu tyhjältä (paitsi silloin, kun rutiinit puuttuvat) etkä kaipaa elämääsi liikaa muuttujia, joita kavereidesi arjessa on runsaasti. Rutiinit tekevät sinut onnelliseksi etkä halua vaihtaa niitä mistään hinnasta pois.